Tokon alkeet 5

Tämänkertaisena teemana loppuaan lähestyvällä tokokurssilla oli häiriötreeni. Tehtiin vanhoja tuttuja harjoituksia, paikallaanoloa istuen ja maaten ja asennonvaihtoja niin, että treeniin pyrittiin lisäämään jokin häiriö. Paikallaanolossa ohjaajat itse yrittivät häiritä koiraansa esimerkiksi hyppelemällä, ja asennonvaihtoja tehdessämme kouluttaja puolestaan kulki ohitsemme huudellen milloin mitäkin käskysanoja samaan aikaan, kun olimme antamassa varsinaista käskyä koirillemme. Ava suoriutui etenkin asennonvaihdoista häiriöstä huolimatta hyvin. Muutoinkin kiinnitin heti treenien alussa huomiota siihen, että vaikka Ava oli hieman levoton, se meni nyt paljon paremmin käskystä maahan kuin aiemmin.

Suurimmat vaikeudet Avalla oli tällä kertaa seuraamisessa, vaikka sitä tehtiin vain lyhyitä muutaman askeleen mittaisia pätkiä, eikä siihen juuri lisätty häiriötekijöitä. Seuraamista ei toki ihan viime päivinä niin olla harjoiteltukaan, joten sikäli asia ei tullut yllätyksenä. Seuraamisen koen myös itse tällä hetkellä ehdottomasti vaikeimmaksi liikkeeksi, sillä jotta en vahingossa osuisi Avaan vasemmalla kädelläni, tulisi sen pitää päätään juuri tietyssä asennossa reittäni vasten. Näinhän tokossa ei siis yleensä menetellä, mutta tämä on yksi niistä mukautuksista, joita minun on pakko ollut liikkeisiin tehdä, jotta voisin itsenäisesti kontrolloida koiraa.

Seuraamisen jälkeen ruvettiin meille täysin uutena juttuna treenaamaan merkin kiertoa, ja Ava oli aivan kuin eri koira. Itseasiassa se innostui kiertämisharjoituksista niin, että kun päästin sen tauolle, se yritti lähteä juoksemaan täyttä vauhtia treenikenttää ympäri. Täytyy sanoa, että myös itse nautin siitä, että päästiin välillä treenaamaan jotain kokonaan uutta, vaikka pitkälti yritän pitää kiinni periaatteesta, että yritän opetella Avan kanssa yhden asian kerrallaan.

Tokon alkeet 4

"Tokokuherruskuukausi" on selvästikin meidän osaltamme päättynyt. Ava oli nyt neljännellä kurssikerralla jotenkin väsähtäneen oloinen, eikä sääkään ollut kovin hyvä, vaikkakaan ei niin häirinnyt, kun sekä itsellä että Avalla oli sadevaatteet yllä. Lisäksi omaa treeni-intoa nakersi se, että tämänkertaiset kouluttajat selvästi stressasivat näkövammaisen kanssa toimimista ja valittelivat kurssikerran aikana useampaan otteeseen sitä, etteivät ole tottuneet ohjeistamaan näkövammaista. Valitettavasti tämä tarkoitti sitä, etten varmastikaan saanut heiltä samalla tavalla neuvoja siitä, miten koulutuksen kanssa edetä kuin jos he olisivat pystyneet keskittymään sen seuraamiseen, miten koirani toimii.

Aluksi treeneissä tehtiin paikkamakuuta ja paikalla istumista koko ryhmänä. Tämän jälkeen yksi kerrallaan käytiin treenaamassa toisen kouluttajan kanssa noutoa, kun taas toisen kouluttajan kanssa käytiin yksi kerrallaan treenaamassa estehypppyä ja luoksetuloa. Avalla noudon kanssa ongelmana on sekä pureskelu että se, ettei se malttaisi pitää noutoesinettä siihen asti, kunnes annan luvan irrottaa. Kouluttaja ehdotti, että vaihtaisin palkkaustapaa, ja mielenkiinnolla lähdenkin nyt kokeilemaan, josko se auttaisi.

Estehypyssä näkyi jälleen se, ettei Ava ole vielä sisäistänyt sitä, mitä siltä vaadittaisiin. Opettamaani hieman muuneltuun perusasentoon, jossa se pitää kontaktia pitämällä päätään reiteäni vasten, se tulee kyllä hyvin, muttei meinaa muistaa hypätä esteen yli. Luoksetulossa Ava puolestaan ei ensin tullut ensimmäisellä käskyllä kuin vähän matkaa minua kohti, ja toisella yrityksellä se meinasi lähteä mukaani siinä vaiheessa, kun jätin sen odottamaan mennäkseni kouluttajan kanssa sopivan matkan päähän.

Tokon alkeet 3

Tällä kertaa tokokurssilla treenattiin uusina juttuina kaukokäskyjä (istumista ja maahanmenoa) sekä estehyppyä. Tähän asti olen kaukokäskyjä treenatessa voinut melkolailla luottaa siihen, että jos kuulen Avan nousevan, se on silloin noussut käskyni mukaisesti istumaan. Tänään kuitenkin sattui useamman kerran niin, että se nousikin seisomaan, mutta onneksi muut kurssilaiset auttoivat sitten minua kertomalla asiasta. Sinänsä saatiin kyllä hyvää palautetta kouluttajalta siitä, ettei Ava lähde käskyjä noudattaessaan liikkumaan mihinkään suuntaan.

Estehyppy puolestaan on varmaan Avan lempiliike alokasluokan liikkeistä. Alkuun Avaa tarvitsi kyllä muutaman kerran muistuttaa siitä, että este on tarkoitus ylittää eikä kiertää, mutta sen jälkeen se hyppäsi muutaman kerran ihan innoissaan ja tuli todella hienosti suoraan sivulle perusasentoon. Kovin montaa toistoa en kuitenkaan uskaltanut ottaa, etten vaan vahingossakaan rasittaisi Avan lonkkia liikaa.

Jaksamisen rajamailla

Kun kysyin kesällä Avan kouluttajalta, saisimmeko ruveta treenaamaan tokoa, pohdin lähinnä, olisiko tokossa itsessään jotain, joka saattaisi haitata Avan opastusta. Viime viikkoina olen saanut huomata, että vaikka tokotreeni osin jopa parantaa Avan opastusta, niin treenaamisesta aiheutuva väsymys voi ajoittain olla sille haitallista. Olenkin joutunut paljon aiempaa enemmän pohtimaan Avan jaksamista. Muiden koirien tavoin Ava ei tahdo oikein näyttää väsymystään ennen kuin se on aivan uupunut. Kun uupumus sitten iskee, tuntuu kaikista yksinkertaisimpien käskyjenkin noudattaminen olevan Avalle aivan ylivoimaista.

Ongelmalliseksi väsymyksen tekee se, etten valitettavasti voi aina suunnitella menojani sen mukaan, mitä koira jaksaa. Niin pahalta kuin se onkin tuntunut, olen joutunut ajoittain lähtemään liikenteeseen valmiiksi väsyneen oppaan kanssa. Jokainen voi varmasti kuvitella, että Avan opastus on tällöin ollut hyvin kaukana "oppikirjan mukaisesta" opastuksesta, vaikka suoranaisilta vaaratilanteilta ollaan onneksi vältytty.

Tällä hetkellä yritän parhaani mukaan kokeilun kautta löytää sellaiset treenimäärät, joista Avan jaksaminen ei kärsisi. Avan tärkein tehtävä on kuitenkin minun turvallinen opastaminen, ja nähdäkseni velvollisuuteni on varmistaa, etten omalla toiminnallani hankaloita sen suoriutumista tästä tehtävästä. Aivan yksinkertaista päätösten tekeminen ei kuitenkaan ole, sillä kun Ava tuntuu nauttivan treenaamisesta, on helppoa ikään kuin unohtua treenaamaan.

Tokon alkeet 2

Viikon aikana treenasin silloin tällöin perusasentoa ja seuraamista Avan kanssa, ja toisella kurssikerralla sain huomata, ettei treeni ollut mennyt ihan hukkaan. Varsinkin seuraamisessa oli tapahtunut iso harppaus viikon takaiseen, ja Ava teki pari kertaa hienosti kontaktissa myös täyskäännöksen vasemmalle, vaikkemme olleet harjoitelleet sitä juurikaan kotona. Nyt, kun treenipaikkakin oli jo tuttu, oli Ava muutenkin levollisempi ja pystyi keskittymään hieman edelliskertaa paremmin.
Treenit itsessään olivat melkein kopio ensimmäisistä treeneistä, mutta alun perusasentoharjoittelua ei tehty, vaan otettiin yhteinen paikkamakuu koemaisesti eli niin, että kukin käski vuorollaan koiransa perusasennosta maahan ja jonkin ajan päästä taas perusasentoon. Avaa inhotti ensin märkä maa, mutta kun myöhemmin treenien aikana harjoittelimme sen kanssa maahanmenoa, sujui se jo paljon paremmin. Pari kertaa harjoittelin Avan kanssa seuraamispujotteluvuoroa odotellessa kaukokäskyjä, ja ainakin kun välimatka oli vielä lyhyt, se reagoi käskyihin mielestäni ihan kivasti.
Myös luoksetulo sujui tällä kertaa hieman paremmin. Ainoastaan lopun perusasento jäi vinoksi, mutta senkin Ava käskystä korjasi. Kokonaisuudessaan treeneistä jäi kyllä tosi hyvä mieli.

Tokon alkeet 1

Viikonloppuna osallistuttiin Avan kanssa taaas toko-koulutukseen. Kun aiempi tokokurssimme eteni niin, että jokaisella kerralla oli periaatteessa yksi alokasluokan liikkeistä teemana, niin odotin tältä kurssilta jotenkin ehkä samaa. Nyt kuitenkin treenattiin ennemminkin useampaa asiaa nopeammassa tempossa, mikä sopi minulle ja Avalle ehkä hiukan paremmin.

Treenit aloitettiin perusasennon harjoittelulla siten, että koiran piti ensin olla perusasennossa, sitten kävellä vierellä muutama askel ja taas pysähtyä perusasentoon. Avalle perusasento on vielä uusi juttu ja erityisen hämilleen se meni, kun sitä yhtäkkiä treenattiinkin noin. Seuraava perusasennosta maahanmeno -harjoitus menikin siltä jo vähän luontevammin, sitä kun on kuitenkin muutenkin treenattu. Kun jätin sen makuulle, se yritti pari kertaa nousta istumaan, mutta tuntui sitten taas muistavan, mistä hommassa oli kyse.

Seuraavaksi treenattiin seuraamista siten, että kouluttaja huuteli ohjeita, esimerkiksi "täyskäännös" tai "hidasta kävelyä". Avan kohdalla ei voi tässä vaiheessa puhuakaan toko-seuraamisesta, mutta harjoituksesta opin kuitenkin konkreettisesti sen, että normaali seuraamisvauhti saisi olla aika reipas. Myöhemmin tunnin aikana seurautimme yksitellen koiria myös ikään kuin pujotellen muiden ryhmäläisten vierestä. Kokeiltiin lisäksi luoksetuloa, jossa Avan ongelmana oli selkeästi se, ettei se ole vielä sinut perusasennon kanssa. Ilmeisesti epävarmuuttaan se kävi ensin tökkäämässä minua oikeaan jalkaan, moikkasi sitten vieressäni seissyttä avustajaani ikään kuin kysyen "tarkoittaako tuo, että mä saan tulla sun luokse?" ja vasta sitten tuli hieman vitkastellen perusasentoon. Kotiläksyksi saatiinkin perusasennon harjoittelua.

Teki vaihteeksi hyvää nähdä, kuinka tuo vastuuntuntoinen oppaaani on koira siinä missä mikä tahansa toinenkin koira. Avaa esimerkiksi kiinnosti pitkäkarvainen mäyräkoira, joka oli väritykseltään aika samanlainen kuin Ava. Hieman harmittamaan jäi vain se, ettei treeneissä tullut oikein tilaisuutta treenata liikkeiden tekemistä koira oikeassa kädessä, kun aikaa per harjoitus ei olllut niin kauheasti, mutta ehtiihän niitä sitten kaksistaan Avan kanssa, todella kisamenestys mielessä treenaavat kun eivät kuitenkaan varmaan koe oikean puolen harjoittelua kovin tarpeelliseksi.

Merkillistä käytöstä

Viime viikonvaihteessa annoin Avalle syksyn matokuurin. Ava on kaikkien hoitotoimenpiteiden kanssa yleisesti ottaen todella yhteistyöhaluinen, mutta madotusta se inhoaakin sitten yli kaiken, ja kuurin syöttäminen sille oli melkoista taistelua. Ongelmat eivät päättyneet kuitenkaan itse kuurin antamiseen, sillä Ava alkoi käyttäytyä todella oudosti. Olen kiinnittänyt sen poikkeavaan käytökseen matokuurien aikana ennenkin huomiota, mutta nyt sen käytös muuttui vielä merkittävämmin, ja ensi keväänä kokeillaan kyllä jotain muuta matolääkettä.

Normaalisti yksinkertaisten opastustehtävien hoitaminen tuntui olevan Avalle ajoittain todella vaikeaa. Jos käskin sen esimerkiksi etsiä korttelin keskellä olevan suojatien, se ei välttämättä vienyt minua oikeaan kohtaan ja empi muutenkin hirveästi. Lisäksi se oli yhtäkkiä kiinnostunut vieraista koirista ja ihmisistä, ja arkaili esimerkiksi avoportaissa kulkemista. Olin niin hämmentynyt itsekin sen oudosta käytöksestä, että tuntui, etten aina edes ymmärtänyt kieltää sitä silloin kun olisi pitänyt. Onneksi käytös on kuurin jälkeen hiljalleen taas normalisoitunut, ja ainakin osaan myös entistä enemmän arvostaa Avan normaalia työskentelyä.