Sanottavaa sittenkin

Syksyn mittaan muutama ihminen kyseli blogini perään ja viime aikoina on alkanut taas tuntua siltä, että ehkä meidän edistysaskeleista ja kommelluksista voisi ollakin vielä kiva kirjoittaa, vaikkakin sitten harvakseltaan. Meillä alkaa olla yhteistyötä takana jo vajaa kaksi vuotta ja viimeistään siinä vaiheessa kun lunta tuli minulle kävi useamman kunnon eksymisen myötä harvinaisen selväksi, että yhteispeliä oppaan kanssa on jatkuvasti hiottava.

Syksyllä osallistuttiin sekä möllikisoihin että ensimmäistä kertaa palveluskoirapuolen opastuskokeisiin. Molemmat olivat mukavia kokemuksia, ja möllikisojen lomassa päästiin tapaamaan myös Avan "äippää", jonka hoivissa ja opissa se vietti puolisen vuotta ennen koulutustaan. Toivon, että päästäisiin myös tänä vuonna mahdollisimman monta kertaa niin mölleihin kuin pk-kisoihin taitoja tarkastamaan ja koirakkoja ja muita koiraihmisiä tapaamaan.

Uutena "harrastuksena" meillä on kokeilussa vesijuoksu, jossa ollaan ehditty käydä muutaman kerran ja josta Ava tuntuu kovasti nauttivan. Törmäsin vesijuoksusta kirjoitettuihin blogipostauksiin ja joihinkin artikkeleihin, kun yritin etsiä tietoa siitä, miten koiran takapäätä voisi vahvistaa. Opastushan kuormittaa lähinnä koiran etupäätä ja niinpä mäkisempien juoksutusmaastojen puuttuessa ajattelin, että jos löytyisi jokin muukin takapään vahvistuskeino kuin koirauinti niin se olisi varmasti Avan työkunnon ylläpidon kannalta hyvä etenkin, kun sen lonkat eivät kuitenkaan ole ihan parhaat mahdolliset. Aika näyttää, onko vesijuoksulla takapään lihaksiin sellaista vaikutusta, että siellä käyminen tuntuu kannattavalta, mutta jos ei muuta niin ainakin ollaan muutaman ensimmäisen käyntikerran yhteydessä saatu hyviä vinkkejä myös jumppaharjoituksista, joilla lihaksia saa vahvistettua.