Toiveita ja tavoitteita vuodelle 2016

Mielenkiinnolla olen lueskellut seuraamistani koira-blogeista vuoden viimeisiä postauksia siitä, miten kenelläkin onnistui kuluneelle vuodelle asetettujen tavoitteiden saavuttaminen ja mitä kukakin asettaa treenitavoitteekseen ensi vuodelle. Meidän osalta ajattelin ensin, että ei kai työkoiralle nyt oikein mitään sen kummempia tavoitteita voi asettaa, mutta lopulta tulin siihen tulokseen, että kai minullakin kuitenkin jonkinlaisia tavoitteita, tai ainakin toiveita, on mielessäni ensi vuoden varalle.

Olen kyllä melkoisen tyytyväinen Avan arkiopastukseen, mutta toki vielä löytyy myös paljon parannettavaa. Kuten tänä vuonna opastuskokeissa käydessäkin näkyi, on Avan kaupunkiopastus ihan eri tasolla kuin maaseutuopastus, ja toivoisinkin siitäkin huolimatta, ettei minun tarvitse tällä hetkellä niin kauheasti maaseutumaisessa ympäristössä liikkua, että saataisiin treenattua tuota paremmaksi, sillä itselläni olisi silloin nykyistä levollisempi olo Avan kanssa kulkiessa, kun tietäisin, että se opastaa turvallisesti kaikenlaisissa ympäristöissä. Erityisiä kehittämiskohteita maaseutuopastuksessa ovat syrjän pito eli se, että Ava pitäisi minut tiukasti tien vasemmassa reunassa eikä lähtisi keskelle ajorataa seilaamaan sekä risteysten merkkaaminen oikeaoppisesti ne sisentämällä. Jos nuo ongelmat saataisiin karsittua, en pitäisi mahdottomana, etteikö Ava voisi saada palveluskoirapuolen opastuskokeista PAOP1-tulosta, mikä olisi tietenkin ihan hieno lisä. Toki se on minulle maailman paras opaskoira ihan ilman tuloksiakin. Toivoisin myös, että saataisiin treenattua sauvakävelyä ja juoksuopastusta vielä paljon lisää, niin saataisiin kunnolla vaihtelua lenkkeihin. Lisäksi yksi tärkeä juttu olisi meidän suhteen lujittaminen entisestään niin, ettei Avan opastus häiriintyisi yhtä paljon kuin nyt siitä, kun tapaan tuttuja.

Tokon osalta aiemmin kirjoittamani pitää edelleen paikkansa. Ensi vuonna toivoisin siis lähinnä pääseväni käymään ainakin yksissä kokeissa, vaikka tietysti sitä toivoisi myös, että pärjättäisiin. Tokon osalta tavoitteiden asettaminen tuntuu kuitenkin aika vaikealta, kun en pysty vertaamaan meidän tekemistä muiden koirakoiden tekemiseen, ja ajattelenkin, että ensimmäinen (tai ensimmäiset) koekäynnit aika pitkälti määrittävät sen, mitä pidän jatkossa tavoitteenamme, epärealistisia tavoitteita kun on ihan turha asettaa.

Suurimpana toiveenani ensi vuodelle on kuitenkin ennen muuta se, että Ava pysyisi kaikin puolin terveenä ja saisimme nauttia monista mukavista yhteisistä hetkistä.

Tokon alkeet 6 ja pohdintaa toko-tavoitteista

Nyt on viimeinen kerta tokokurssilla ohi. Täytyy sanoa, että kuusi viikkoa hujahti ohi vähän liiankin nopeasti, ja tuntuu hieman haikealta ajatella, ettei seuraavasta ryhmätreenausmahdollisuudesta ole vielä tietoa. Tällä kertaa loistavan lisähäiriön treeniin toi kentälle satanut lumi. Minulla oli myös avustaja mukana treeneissä, ja etenkin aluksi Ava tuntui häiriintyvän jonkin verran myös hänestä. Alun lyhyt paikkamakuu meni aika hyvin, mitä nyt Ava hieman pälyili ympärilleen aina välillä, mutta katsoi kuitenkin aika paljon myös minuun.

Paikkamakuun jälkeen tehtiin kaikki yhtä aikaa seuraamista siten, että koiraa palkattiin ihan muutaman onnistuneen askeleen välein. Lisäksi seurautettiin koirat kentän toisesta päästä toiseen ensin kävellen ja sitten juosten, ja Ava otti aina silloin tällöin kontaktia myös juostessa. Paljolti sen liikkuminen oli kuitenkin vielä lähinnä vierellä kulkemista. Yllättävän suuri vaikutus Avan liikkumiseen ja kontaktinpitoon oli sillä, että kouluttajan kehotuksesta rupesin kävelemään nopeammin. Sitten harjoiteltiin jäävistä liikkeistä liikkeestä seisomista ja maahanmenoa, joita en ole Avan kanssa vielä juurikaan harjoitellut. Etenkin seisominen oli Avalle todella vaikeaa, mutta kun kokeiltiin kouluttajan neuvoa siitä, että kääntyisin Avan eteen heti käskyn annettuani, se sai ainakin jotenkin kiinni siitä, mitä piti tehdä, vaikkei oikein kuitenkaan malttanut kovin kauaa pysyä seisomassa. Liikkeestä maahanmenossa se malttoi pysyä paikallaan paremmin, mutta tarvitsi maahanmeno-käskyn lisäksi vielä lisäapuja ennen kuin suostui menemään maahan. Koska Ava maahan mentyäänkin jäi vähän levottomana katsomaan perääni, sain ohjeeksi, että tätä olisi hyvä harjoitella niin, että jätän koiran vain lyhyen matkan päähän, ettei se paineistu liikaa.

Viimeisenä tehtiin muutama luoksetulo niin, että luoksetuloreitillä oli häiriönä leluja ja nameja. Ava jätti heti ensimmäisellä yrityksellä houkutukset periaatteessa rauhaan, mutta lähti kuitenkin sen verran niiden suuntaan, että joutui kiertämään viereeni takakautta, vaikka itse olen koittanut opettaa sitä tulemaan sivulle etukautta. Yksi luoksetuloista oli mielestäni jo varsin hyvä, mutta siinäkin Ava kävi vähän minun takanani kääntymässä ennen kuin tuli sivulle, mitä en yhtään ihmettele, sillä se joutuu etukautta tullessaan käyttämään käännöksessä heikomman puolensa lihaksia. Uskon kuitenkin, että kun aikamme tätäkin treenataan, niin se edistyy, ja saa siinä samalla kaipaamaansa jumppaa.

Koulutuksen loputtua toisen kouluttajan kanssa jutellessa tuli puheeksi se, millaisia tavoitteita minulla on harrastuksellemme. Vastasin, että kyllä nyt ainakin ALO-luokan toivoisin voivani käydä Avan kanssa katsastamassa, mutta että katsotaan nyt. Ensisijaisesti ajattelen ainakin nyt, että haluaisin käydä kokeissa tarkastuttamassa, missä kohtaa koulutusta mennään ja kuulemassa jonkun ulkopuolisen mielipiteen siitä, miten Ava suoriutuu kustakin liikkeestä. Samalla toivon itse oppivani lisää niin koiran kouluttamisesta kuin Avastakin, ja minusta on mukavaa nähdä myös "tavallisia" koiraihmisiä.