Kisaväsymystä ilmassa

Ava on tänään jatkanut auktoriteetti-kokeilujaan lähes eiliseen malliin, mutta samalla muuttunut entistä eloisammaksi ja leikkisämmäksi tapaukseksi. En usko, että näen vieläkään ihan sen todellista luonnetta, mutta olen iloinen tästä muutoksesta. Jotain kertonee myös se, että tänään tullessani päivälliseltä, joka on ainoa ruokailu, jonne koirat eivät lähde mukaan, Ava otti minut vastaan iloisesti pyörimällä ympärilläni, kun aiemmin se on ehkä hieman heilauttanut häntää ja vetäytynyt sitten kauemmas. Myös ruoka-kriisi alkaa hiljalleen ratketa, sillä tänään Avalle maistui jo Yrjölän puuro, johon oli sekoitettu sen kuivaruokaa.

Treenilenkeillä jatkoimme samojen asioiden harjoittelua kuin eilen. On ollut jännä huomata, että vaikka yleensä opin reitit aika nopeasti, ei minulla nyt siitä huolimatta, että olemme kulkeneet lenkeillä melkolailla samoja reittejä ole niistä selvää kuvaa mielessäni, koska kaikki keskittymiseni menee koiraan ja sen tekemisiin. Suurimmaksi ongelmaksi koen Avalla tällä hetkellä nuuskimisen, joka vie sen huomion pois opastamisesta, minkä jälkeen muun muassa suojateiden eteen pysähtyminen saattaa siltä unohtua tai sitten vauhti alkaa kiihtyä vähän turhan kovaksi. Aamupäivän treenilenkin alkupuolella Ava äkkäsi liikennevaloissa naisen, jolla oli ilmeisesti ruokakassi kädessä ja alkoi nuuskia sitä. Nainen jatkoi samaan suuntaan kuin me ja vaikka olin kieltänyt Avaa, kun se alkoi kassia nuuskia minusta tuntui, että se vielä pitkään katsoi naisen perään ja yritti kiihdyttää vauhtia pysyäkseen hänen perässään. Iltapäivän lenkillä minä puolestani jostain syystä tulkitsin sen liikkeitä vähän väärin. Luulin sen nuuskivan ja toruin sekä nyppäisin valjaista niin kuin kouluttaja on neuvonut tekemään, jos koira nuuskii, mutta silloin Ava ei sitten ollutkaan nuuskinut. Vaikka tuollainen yksi turha kielto tuskin pilaa koiraa, niin asia jäi silti vähän harmittamaan.

Iltapäivän teoria-osuudessa aiheena oli koiran tottelevaisuus ja äänenkäyttö käskytyksessä. Aihe oli minusta tosi kiinnostava ja kouluttajan neuvoista sai vahvistusta sille, että jos koira tekee jotain väärin, sitä todella saa ja pitää kieltää painokkaasti. Käytännön harjoituksena teimme muutamia luoksetuloja taluttimessa, jotka alkoivatkin sujua jo ihan kivasti.

Tässä kohtaa kurssia alkaa olla pientä kisaväsymystä ilmassa niin koirilla kuin meillä ihmisilläkin. Muun muassa ruokapöydästä lähteminen ei enää silloin, kun koirat ovat mukana välttämättä olekaan enää niin helppoa, sillä ne ovat saattaneet ehtiä nukahtaa pöydän vieressä makoillessaan, eivätkä tietenkään millään haluaisi jättää uniaan kesken. Kouluttaja kertoi, että kouluttaessaan hän yleensä kulkee vain yhden treenilenkin päivässä kunkin koulutettavan koiran kanssa ja muuten koirat pääsevät irroittelulenkeille, joten täällä kurssilla koirat todella joutuvat paljon kovemmalle työlle. Onneksi iltajaloittelulla oli havaittavissa, että ainakin Ava osaa myös halutessaan irroitella; se laukkaili riemuissaan pitkin kurssipaikan pihaa, eikä olisi oikein edes malttanut tulla kutsusta luokse. Nyt viikonloppuna koirilla onkin tiedossa vähän enemmän hauskanpitoa ja vapautta, sillä suunnitelmissa on lähteä joenvarsilenkille, jossa koirat saavat jossain kohtaa juosta myös vapaana.