Kuka on pomo?

Ava saatiin onneksi tänään syömään, mikä on ollut suuri helpotus. Kuivaruokaan se ei koske, mutta kouluttajan keittämä Yrjölän puuro näyttää olevan sen suurta herkkua. Tarkoituksena onkin nyt muutaman päivän ajan jatkaa puurolinjalla ja hiljalleen sekoittaa mukaan tuttua kuivaruokaa ja palata entiseen ruokintamalliin kurssin loppuun mennessä. Ruoan vaihtaminen sai kuitenkin Avan vatsan hieman sekaisin, joten pääsin/jouduin näin jo heti yhteistoimintakurssin alussa harjoittelemaan koiran lääkitsemistä ja pesua.

Tänään treenilenkeillä harjoittelimme syrjässä eli tien vasemmassa reunassa sekä oikeassa reunassa kulkemista ja pistäydyimme myös ruokakaupassa treenaamassa sitä, ettei koira saa nuuskia elintarvikkeita, vaikka kuinka haluaisi. Hassua kyllä, Ava kulki melkein paremmin eilen syrjässä kuin nyt, kun siihen keskityttiin. Hiljalleen siksak-kävelymme kuitenkin suoristui syrjässäkin ja Ava jopa veti minut sinne takaisin mallikkaasti, jos ajauduin keskemmälle tietä vahingossa tai harjoitusmielessä. Oikean puolen kulkemista harjoittelimme sekä niin, että pidin valjaita vasemmassa kädessäni että niin, että ne olivat oikeassa kädessäni. Vaikka Suomessa koiran kanssa kuljetaan usein oikeaakin puolta valjaat vasemmassa kädessä, niin itseasiassa se on kuulemma koiran kannalta vaikeampaa kuin se, että valjaita pidettäisiin tuolloin oikeassa kädessä, sillä koira ei pääse opastamaan pientareen puolelta ja saa siksi etenkin näin talvella helposti sitä keskemmälle tietä ajavaa palautetta, kun koirankäyttäjä saattaa kompastua lumikokkareisiin. Valjaiden pitäminen oikeassa kädessä tuntuu hieman oudolta, mutta uskon kyllä, että siihen ajan myötä tottuu, jos vaan jaksaa harjoitella. Kouluttajan mukaan olisi tärkeää treenata valjaiden pitoa molemmissa käsissä, jotta veto jakautuu tasapuolisesti niille molemmille. Tänään Avalta alettiin lisäksi vaatia tarkempaa suojateiden eteen pysäyttämistä, ja jouduimmekin uusimaan joitain niistä useaan otteeseen, että saimme sen hidastamaan vauhtia ja pysähtymään oikeaan kohtaan.

Päivä on ollut täynnä monenlaista harjoittelua ja sen aikana on tullut selvästi esiin se, että Avalla on käynnissä jonkinlainen miettimisprosessi siitä, pitäisikö minua uskoa vai ei. Välillä olen saanut käskeä sitä aika painokkaasti, että olen saanut sen tekemään sen mitä pyydän, ja loppupeleissä kouluttajan sana on sille edelleen kaikki kaikessa. Toisaalta Ava on tänään ollut myös eloisampi kuin eilen ja pyrkinyt ottamaan minuun enemmän kontaktia muun muassa aina silloin tällöin reiteen tökkimällä, mikä on tuntunut tosi kivalta. Jännityksellä odotan, miten suhteemme tästä kehittyy. Kouluttajan mukaan tottelevaisuuden puolesta seuraava vaihe on se, ettei se usko meitä kumpaakaan.