Onnistumisia ja kömmähdyksiä

Ava on jo oppinut, että aamulla herätyskellon soittoa seuraa hyvän huomenen toivotus ja minä nousen ylös. Kun nousen sängystä, se tulee häntä heiluen luokseni rapsutettavaksi ja jos rapsutan liian vähän aikaa, se saattaa äännähtämällä vaatia lisää huomiota. Jos emme tee luoksetuloharjoituksia (joita Ava tuntuu erityisesti aamullla tekevän mielellään häntä heiluen), seuraava ilon purkaus tulee siinä vaiheessa, kun kouluttaja tulee hakemaan meitä aamujaloittelulle. Avalla on silloin aina tähänkin asti ollut vähän vaikeuksia pysyä nahoissaan, mutta tänä aamuna se sai jostain syystä oikein kunnon hepulin, ja vaati minun pidättäessäni sitä kaulapannasta kovaäänisesti vonkumalla päästä tervehtimään kouluttajaansa.

Koska kaikki varsinainen teoria on jo käyty läpi, oli tänään aamuisen jo tutuksi käyneen kaupunkilenkin lisäksi ohjelmassa pidempi lenkki iltapäivällä kirjastoon. Matka kirjastolle sujui minusta melko hyvin, ja Ava vei minua oikein nätisti, vaikka kouluttaja jättäytyi vähän enemmän taaksemme kuin aiemmin. Kirjastossa Ava toimittikin sitten varsinaista matkaoppaan virkaa esittelemällä minulle pari lukuloossia, jotka oli pehmustettu jollain karvaisella kankaalla sekä jonkinlaisen tunnelin. Se malttoi myös olla nätisti paikallaan vieressäni, vaikka kouluttaja lähti hetkeksi muualle.

Takaisintulomatka olikin sitten vaikeampi. Ava tuntuu olevan hyvin lapsirakas, eikä se kertakaikkiaan voinut vastustaa kiusausta viedä minut kirjaston kahvilassa istuvan lapsiperheen luokse. Onneksi se kuitenkin palasi jälleen maan pinnalle, kun muistutin sitä sen velvollisuuksista Mars-käskyllä. Väsymys taisi kuitenkin jo alkaa painaa koiraa, sillä loppu reissulla sen keskittyminen tuntui herpaantuvan vähän väliä, ja jouduin ahkerasti kieltämään sitä nuuskimasta ja myös pari tien hakua piti ottaa uusiksi.

Kurssipäivät alkavat käydä vähiin ja takaraivossa jyskyttää yhä enemmän ajatus siitä, että pian meidän pitäisi pärjätä melko keskenämme noin viikko ennen kotipaikkakoulutusta. Vaikka Ava on kiltti koira, minua mietityttää, selviydymmekö näillä opeilla todella sen aikaa. Siinä mielessä olen nyt kiitollinen kaikista tähän asti kurssilla eteen tulleista ongelmista, että uskoisin minulla olevan ainakin jonkinlainen käsitys siitä, miten Avaa voi ongelmatilanteissa käsitellä. Olen kuitenkin iloinen myös siitä, että kouluttaja lupasi, että voin pääsiäisen aikanakin hänelle soittaa, jos ongelmia ilmenee. Nyt ei voi muuta kuin yrittää ottaa vielä viimeisistä muutamista koulutuspäivistä kaiken irti.