Opiskelijan oppaan arkea

Päivät ovat kuluneet huimaa vauhtia, kun olen paitsi yrittänyt lukea kevään tentteihin niin myös kirjoittanut laajahkoa kirjallista työtä. Ehkä onneksikin nyt, kun minulla on Ava, on ollut pakko käydä säännöllisesti ulkona, vaikka kyllä täytyy myöntää, että lenkit ovat olleet opiskelujen kannalta kaikkein hektisimpänä aikana vähän lyhyen läntiä. Peruslenkit "perushäiriötekijöillä" Ava selvittää jo aika rutiinilla, ja välillä tuntuu, että se alkaa jo niihin vähän kyllästyäkin. Olenkin välillä uskaltautunut ihan Avankin motivoimiseksi ilman peesaria reiteille, joita olen ennenkin kulkenut kepin kanssa, ja pian olisi tarkoitus jonkun peesarinkin kanssa ihan opetella uusia reittejä. Kokemukset tällä tavalla Avalle tuntemattomilta reiteiltä ovat olleet tosi hyviä; se ei enää hösötä ihan samalla tavalla kuin hetki sitten, mutta on kyllä selvästi innoissaan uusiin paikkoihin lähtemisestä, mikä on minusta tosi kiva juttu. Samalla olen pystynyt itse kasvattamaan luottamusta koiraan. Sen sijaan esimerkiksi tänään sain taas muistutuksen siitä, ettei Ava vielä oikein jaksa silloin keskittyä, kun tietää pääsevänsä toisen koiran kanssa irrottelemaan, kun tapasin yhtä tuttua ja Ava alkoi yhtäkkiä vetää ja nuuskia, mitä se ei nykyään juuri normaalisti tee. Kunhan vaan noitakin tilanteita tulisi paljon lisää, niin pääsisimme harjoittelemaan keskittymistä niissäkin ja Avakin ehkä ymmärtäisi, ettei hösöttäminen ole tarpeen. Viimeaikaisella "ongelmalistalla" on ollut ajoittainen tolppiin ja ihmisiin törmäyttely, jalkakäytäville tarpeiden tekeminen (vaikka jaloittelupaikkoja olen kyllä Avalle riittämiin tarjonnut) sekä Avan kynsien kuluminen. Kaksi ensimmäistä ovat onneksi olleet ajoittaisia juttuja ja menneet jo aika hyvin ohi, kun olen Avaa oikein kunnolla noissa tilanteissa torunut. Paitsi että on ylipäätään ikävää, jos koira ei tottele, niin nuo ovat vielä olleet erityisen kiusallisia ongelmia, kun ei koskaan voi tietää, millaiseen ihmiseen Ava minut törmäyttää eikä tarpeiden kerääminen jalkakäytävältä yksinkertaisesti onnistu. Kynsien kohdalla tilanne puolestaan on ollut se, että Avan kävelytyylistä johtuen pari sen kynttä tuppaavat kulumaan vähän liikaa, jolloin vaarana on, että kynnet menevät vereslihalle. Kouluttajan kanssa juteltiin, että yritämme ensin ravitsemuksen kautta korjata asiaa, mutta jos kynnet eivät ala kasvaa nopeammin, täytynee kokeilla laittaa Avalle tossut.