Kesän kuluessa fistelit katosivat Avalta lähes kokonaan, mutta se vaikutti väsyneeltä ja lopulta myös haluttomalta lähtemään opasvaljaiden kanssa liikenteeseen. Muutos aiempaan oli niin valtava, että päädyin lukemattomien eri ihmisten kanssa käytyjen keskustelujen sekä treenausyritysten jälkeen luopumaan Avasta. Nyt Ava nauttii hyvin ansaituista eläkepäivistä sille tutussa paikassa, eikä sen sairaus mitenkään häiritse sen elämää kotikoirana.
Kuten aiemminkin kirjoitin, on minun tarkoitus ottaa uusi opaskoira. Toistaiseksi en kuitenkaan tiedä, kuinka kauan joudun uutta opaskoiraa odottamaan, luonteeltaan ja muilta ominaisuuksiltaan sopivan koiran löytymiseen kun voi mennä pitkäänkin. Ikävä kyllä tällä hetkelllä paimenkoiria ei myöskään ole koulutuksessa, joten edessä on mitä luultavimmin aikanaan väistämättä totuttelu arkeen eri rotuisen koiran kanssa kuin mitä Ava on.
