Elainlaakarikeikka ja taantuma

Melko pian sen jalkeen kun tultiin Englantiin jouduimme vierailemaan elainlaakarissa. Syyna oli ihotulehdus, jonka alkupera ei koskaan selvinnyt. Mina arvuuttelin mielessani, olisiko se voinut olla seurausta siita, etta Avan turkki reagoi ilmankosteuden muutokseen takkuuntumalla oikein kunnolla ja vaikka miten hellasti yritin takkuja selvittaa, niin juuri siita kohtaa missa tulehtunut kohta sitten oli lahti pari takkua irti lahes kokonaisina. Ennen elainlaakarikeikkaa ihoa katsomassa kaynyt paikallisen opaskoirakoulun tyontekija puolestaan epaili, etta joku paikallinen loiselain olisi paassyt Avaa puraisemaan. Yhta kaikki, Ava sai elainlaakarista antibioottikuurin ja silla tulehdus lahti. Avan kanssa kulkeminen on onneksi helpottunut siita, mita se oli ensimmaisen kuukauden aikana. Siitakin huolimatta jonkinlainen taantuma on kylla selkeasti tullut ymparistonvaihdoksen myota. Erityisesti oikean puolen pitamisesta on kayty melkoista keskustelua, kun Ava on tupannut siita lipsumaan. Lisaksi nuuskimista on ollut valilla todella paljon. Vaikka valilla olen ollut todella arsyyntynyt Avan kaytoksesta, niin uskon, etta kylla me taalla viela paastaan jaloillemme kunhan maltan olla systemaattinen siina mita vaadin ja annan aikaa niin itselleni kuin Avalle. Yritan myos aina niina Avan huonompina hetkina palauttaa mieleen kaikkia niita onnistumisia, mita taallakin on jo ehtinyt tulla. Eilen esimerkiksi eksyimme pois reitiltamme, ja kun en todella tiennyt, missa olimme, kaskin Avan vieda minut kotiin ja sinne se minut myos vei. Lisaksi Ava on oppinut taalla melko hyvin hidastamaan vaentungoksessa ja viemaan minut sen lapi ilman tormayksia.