11 kuukautta tassuttelua

Pian 11 kuukautta on takana yhteista taivalta Avan kanssa ja onneksi se alkaa selvasti olla kotiutunut nyt myos tanne Englantiin. Huvittavaa on ollut viimeisten kuukausien aikana seurata, miten ollaan oikeastaan kayty lapi kaikki samat "ongelmat" sen kanssa taalla kuin mita Suomessakin, osa lievempina ja osa ehka vahan vahvempina. Kun tultiin tanne, se joko veti tai tahmatassuili, ei pitanyt syrjaa eika oikeaa puolta, kavelytti pain esteita ja ajoittain myos teki tarpeitaan minne sattuu. Toki vielakin valilla osaa naista on ilmennyt, mutta ei ollenkaan niin paljoa. Olen myos viime kuukausina jattanyt valkoisen kepin pois kadesta roikkumasta; se kulkee nyt mukana Avan valjaisiin kiinnitetyssa kotelossa, jotta saan sen sielta sita tarvitessani. Aluksi ilman keppia liikkuminen tuntui epavarmalta ja pelkasin, etten pysty silloin esimerkiksi kontrolloimaan, pitaako Ava minut syrjassa/oikeassa reunassa tieta, mutta pian huomasin, etta ihan samalla tavalla voin testata tata vedattamalla Avaa hieman poispain siita reunasta, jota kulloinkin pitaisi kulkea. Ymparistossa, jota en tunne, keppi on edelleen ihan kylla kadessa. Vaikka paiva paivalta opin itse lukemaan Avaa paremmin ja se oppii tuntemaan minut entista paremmin koen, etta ollaan viela todellakin alkutaipaleella. Varmuus on molemmilla lisaantynyt ja olen iloinen siita, ettei minun tarvitse enaa pelkan kepin varassa kulkea, mutta uskon, etta ajan kuluessa liikkumisesta ja yhteisolosta tulee vielakin jouhevampaa. Avan kouluttaja on alkavalla viikolla tulossa meita tanne tapaamaan ja innolla odotan niin Avan reaktiota kuin sita, mita kouluttaja meidan tamanhetkisesta kulkemisestamme tuumaa.