Tokon alkeet 6 ja pohdintaa toko-tavoitteista

Nyt on viimeinen kerta tokokurssilla ohi. Täytyy sanoa, että kuusi viikkoa hujahti ohi vähän liiankin nopeasti, ja tuntuu hieman haikealta ajatella, ettei seuraavasta ryhmätreenausmahdollisuudesta ole vielä tietoa. Tällä kertaa loistavan lisähäiriön treeniin toi kentälle satanut lumi. Minulla oli myös avustaja mukana treeneissä, ja etenkin aluksi Ava tuntui häiriintyvän jonkin verran myös hänestä. Alun lyhyt paikkamakuu meni aika hyvin, mitä nyt Ava hieman pälyili ympärilleen aina välillä, mutta katsoi kuitenkin aika paljon myös minuun.

Paikkamakuun jälkeen tehtiin kaikki yhtä aikaa seuraamista siten, että koiraa palkattiin ihan muutaman onnistuneen askeleen välein. Lisäksi seurautettiin koirat kentän toisesta päästä toiseen ensin kävellen ja sitten juosten, ja Ava otti aina silloin tällöin kontaktia myös juostessa. Paljolti sen liikkuminen oli kuitenkin vielä lähinnä vierellä kulkemista. Yllättävän suuri vaikutus Avan liikkumiseen ja kontaktinpitoon oli sillä, että kouluttajan kehotuksesta rupesin kävelemään nopeammin. Sitten harjoiteltiin jäävistä liikkeistä liikkeestä seisomista ja maahanmenoa, joita en ole Avan kanssa vielä juurikaan harjoitellut. Etenkin seisominen oli Avalle todella vaikeaa, mutta kun kokeiltiin kouluttajan neuvoa siitä, että kääntyisin Avan eteen heti käskyn annettuani, se sai ainakin jotenkin kiinni siitä, mitä piti tehdä, vaikkei oikein kuitenkaan malttanut kovin kauaa pysyä seisomassa. Liikkeestä maahanmenossa se malttoi pysyä paikallaan paremmin, mutta tarvitsi maahanmeno-käskyn lisäksi vielä lisäapuja ennen kuin suostui menemään maahan. Koska Ava maahan mentyäänkin jäi vähän levottomana katsomaan perääni, sain ohjeeksi, että tätä olisi hyvä harjoitella niin, että jätän koiran vain lyhyen matkan päähän, ettei se paineistu liikaa.

Viimeisenä tehtiin muutama luoksetulo niin, että luoksetuloreitillä oli häiriönä leluja ja nameja. Ava jätti heti ensimmäisellä yrityksellä houkutukset periaatteessa rauhaan, mutta lähti kuitenkin sen verran niiden suuntaan, että joutui kiertämään viereeni takakautta, vaikka itse olen koittanut opettaa sitä tulemaan sivulle etukautta. Yksi luoksetuloista oli mielestäni jo varsin hyvä, mutta siinäkin Ava kävi vähän minun takanani kääntymässä ennen kuin tuli sivulle, mitä en yhtään ihmettele, sillä se joutuu etukautta tullessaan käyttämään käännöksessä heikomman puolensa lihaksia. Uskon kuitenkin, että kun aikamme tätäkin treenataan, niin se edistyy, ja saa siinä samalla kaipaamaansa jumppaa.

Koulutuksen loputtua toisen kouluttajan kanssa jutellessa tuli puheeksi se, millaisia tavoitteita minulla on harrastuksellemme. Vastasin, että kyllä nyt ainakin ALO-luokan toivoisin voivani käydä Avan kanssa katsastamassa, mutta että katsotaan nyt. Ensisijaisesti ajattelen ainakin nyt, että haluaisin käydä kokeissa tarkastuttamassa, missä kohtaa koulutusta mennään ja kuulemassa jonkun ulkopuolisen mielipiteen siitä, miten Ava suoriutuu kustakin liikkeestä. Samalla toivon itse oppivani lisää niin koiran kouluttamisesta kuin Avastakin, ja minusta on mukavaa nähdä myös "tavallisia" koiraihmisiä.

Pitkästä aikaa sauvakävelyä

Muistatteko vielä, kuinka keväällä kirjoitin täällä meidän sauvakävelyopastusharjoituksista? Kesä ja suurin osa syksystäkin kului ilman sauvalenkkejä, mutta viime viikkoina olen ottanut sauvat taas mukaan lenkeille. Vaikka ensimmäisellä kerralla tauon jälkeen Ava oli alkuun todella hämmentynyt ja pyrki vain nuuskimaan opastuksen sijaan, tuntui opastaminen jo silloin sujuvan paljon paremmin kuin keväällä, kunhan alkuhämmennys väistyi. Uskonkin, että treenitauko itsessään oli tehnyt hyvää, ja tämän innoittamana täytyy varmaan jossain vaiheessa pitää myös kunnolla taukoa tokotreenaamisesta.

Edelleen sauvojen kanssa liikkeelle lähtiessä joudun hieman muistuttelemaan Avaa siitä, että sen tulisi tehdä töitä, mutta tällä hetkellä tuntuu, että Ava on selvästi tajunnut, että voi opastaa minua myös edessäni kulkiessa ja sen opastus paranee kerta kerralta. Ava tuntuu nauttivan, kun se pääsee etenemään normaalia ripeämpään tahtiin ja voi edetä sille luontaisemmilla, pidemmillä askeleilla, ja itse nautin siitä, että hartiat voivat liikkua kunnolla. Viime viikolla uskaltauduin myös hölkkäämään samaa opastustekniikkaa hyödyntäen eli niin, että Ava kulkee vetovaljaissa edessäni, ja varmasti ensi keväänä harrastetaan tätä enemmän.

Tokon alkeet 5

Tämänkertaisena teemana loppuaan lähestyvällä tokokurssilla oli häiriötreeni. Tehtiin vanhoja tuttuja harjoituksia, paikallaanoloa istuen ja maaten ja asennonvaihtoja niin, että treeniin pyrittiin lisäämään jokin häiriö. Paikallaanolossa ohjaajat itse yrittivät häiritä koiraansa esimerkiksi hyppelemällä, ja asennonvaihtoja tehdessämme kouluttaja puolestaan kulki ohitsemme huudellen milloin mitäkin käskysanoja samaan aikaan, kun olimme antamassa varsinaista käskyä koirillemme. Ava suoriutui etenkin asennonvaihdoista häiriöstä huolimatta hyvin. Muutoinkin kiinnitin heti treenien alussa huomiota siihen, että vaikka Ava oli hieman levoton, se meni nyt paljon paremmin käskystä maahan kuin aiemmin.

Suurimmat vaikeudet Avalla oli tällä kertaa seuraamisessa, vaikka sitä tehtiin vain lyhyitä muutaman askeleen mittaisia pätkiä, eikä siihen juuri lisätty häiriötekijöitä. Seuraamista ei toki ihan viime päivinä niin olla harjoiteltukaan, joten sikäli asia ei tullut yllätyksenä. Seuraamisen koen myös itse tällä hetkellä ehdottomasti vaikeimmaksi liikkeeksi, sillä jotta en vahingossa osuisi Avaan vasemmalla kädelläni, tulisi sen pitää päätään juuri tietyssä asennossa reittäni vasten. Näinhän tokossa ei siis yleensä menetellä, mutta tämä on yksi niistä mukautuksista, joita minun on pakko ollut liikkeisiin tehdä, jotta voisin itsenäisesti kontrolloida koiraa.

Seuraamisen jälkeen ruvettiin meille täysin uutena juttuna treenaamaan merkin kiertoa, ja Ava oli aivan kuin eri koira. Itseasiassa se innostui kiertämisharjoituksista niin, että kun päästin sen tauolle, se yritti lähteä juoksemaan täyttä vauhtia treenikenttää ympäri. Täytyy sanoa, että myös itse nautin siitä, että päästiin välillä treenaamaan jotain kokonaan uutta, vaikka pitkälti yritän pitää kiinni periaatteesta, että yritän opetella Avan kanssa yhden asian kerrallaan.

Tokon alkeet 4

"Tokokuherruskuukausi" on selvästikin meidän osaltamme päättynyt. Ava oli nyt neljännellä kurssikerralla jotenkin väsähtäneen oloinen, eikä sääkään ollut kovin hyvä, vaikkakaan ei niin häirinnyt, kun sekä itsellä että Avalla oli sadevaatteet yllä. Lisäksi omaa treeni-intoa nakersi se, että tämänkertaiset kouluttajat selvästi stressasivat näkövammaisen kanssa toimimista ja valittelivat kurssikerran aikana useampaan otteeseen sitä, etteivät ole tottuneet ohjeistamaan näkövammaista. Valitettavasti tämä tarkoitti sitä, etten varmastikaan saanut heiltä samalla tavalla neuvoja siitä, miten koulutuksen kanssa edetä kuin jos he olisivat pystyneet keskittymään sen seuraamiseen, miten koirani toimii.

Aluksi treeneissä tehtiin paikkamakuuta ja paikalla istumista koko ryhmänä. Tämän jälkeen yksi kerrallaan käytiin treenaamassa toisen kouluttajan kanssa noutoa, kun taas toisen kouluttajan kanssa käytiin yksi kerrallaan treenaamassa estehypppyä ja luoksetuloa. Avalla noudon kanssa ongelmana on sekä pureskelu että se, ettei se malttaisi pitää noutoesinettä siihen asti, kunnes annan luvan irrottaa. Kouluttaja ehdotti, että vaihtaisin palkkaustapaa, ja mielenkiinnolla lähdenkin nyt kokeilemaan, josko se auttaisi.

Estehypyssä näkyi jälleen se, ettei Ava ole vielä sisäistänyt sitä, mitä siltä vaadittaisiin. Opettamaani hieman muuneltuun perusasentoon, jossa se pitää kontaktia pitämällä päätään reiteäni vasten, se tulee kyllä hyvin, muttei meinaa muistaa hypätä esteen yli. Luoksetulossa Ava puolestaan ei ensin tullut ensimmäisellä käskyllä kuin vähän matkaa minua kohti, ja toisella yrityksellä se meinasi lähteä mukaani siinä vaiheessa, kun jätin sen odottamaan mennäkseni kouluttajan kanssa sopivan matkan päähän.

Tokon alkeet 3

Tällä kertaa tokokurssilla treenattiin uusina juttuina kaukokäskyjä (istumista ja maahanmenoa) sekä estehyppyä. Tähän asti olen kaukokäskyjä treenatessa voinut melkolailla luottaa siihen, että jos kuulen Avan nousevan, se on silloin noussut käskyni mukaisesti istumaan. Tänään kuitenkin sattui useamman kerran niin, että se nousikin seisomaan, mutta onneksi muut kurssilaiset auttoivat sitten minua kertomalla asiasta. Sinänsä saatiin kyllä hyvää palautetta kouluttajalta siitä, ettei Ava lähde käskyjä noudattaessaan liikkumaan mihinkään suuntaan.

Estehyppy puolestaan on varmaan Avan lempiliike alokasluokan liikkeistä. Alkuun Avaa tarvitsi kyllä muutaman kerran muistuttaa siitä, että este on tarkoitus ylittää eikä kiertää, mutta sen jälkeen se hyppäsi muutaman kerran ihan innoissaan ja tuli todella hienosti suoraan sivulle perusasentoon. Kovin montaa toistoa en kuitenkaan uskaltanut ottaa, etten vaan vahingossakaan rasittaisi Avan lonkkia liikaa.