Kuulumisia

Kelit ovat viime aikoina olleet melko haastavat, ja Avakin on liukastellut melko paljon. Se on nopeasti oppinut varomaan liukkaita paikkoja ja hidastamaan niissä niin, että minä tajuan olla varovainen enkä kaadu, mutta jumilta ei ole voitu välttyä. Muutama viikko sitten Ava esitti vesijuoksumatolla ravin sijasta peitsiä ja sen toinen takajalkakin alkoi naksua, mikä säikäytti minut niin pahasti, että käytiin asiasta jo eläinlääkärissä. Onneksi lääkäri kuitenkin totesi, että naksuminen johtuu vain lihasjumeista. Koirahierojalla käydessä Avalta löytyikin jumeja niin lantiosta, selästä kuin lapojen takaa, ja tarkoituksena on nyt käydä muutama kerta melko tiheään tahtiin hierojalla, jotta kaikki jumit saadaan auki. Tammikuussa osallistuttiin kaksiin möllikisoihin ja saatiin vaikeista keliolosuhteista huolimatta parempia pisteitä kuin viime syksynä. Erityisen iloinen olin siitä, ettei kummissakaan kisoissa ilmennyt enää yhtään niin paljon ylimääräistä vetoa kuin ennen ja että hallittavuusliikkeistä seuraaminen alkaa sujua melko hyvin, sillä sitä ollaan paljon harjoiteltu. Kisakokemukset ovat myös vahvistaneet ainakin jossain määrin oikeaksi ajatukseni siitä, että Avalta puuttuu vielä itsevarmuutta, sillä molemmissa kisoissa se alkoi helposti nuuskia ja opastus oli ajoittain rauhatonta. Niin paljon Ava on kuitenkin jo kehittynyt yhteistyömme alkuajoista, että uskon sen koko ajan karttuvan työkokemuksen myötä löytävän tekemiseensä toivomaani varmuuttakin.