perjantai 11. lokakuuta 2013

Vieraalla maalla

Ollaan oltu kohta 3 viikkoa Avan kanssa Englannissa, ja kulttuurishokki taitaa olla Avallakin melkoinen. On hetkia, kun se opastaa loistavasti ja sitten taas niita hetkia, kun olen miettinyt, miksi ikina lahdin sen kanssa tanne, kun siita ei ole "mitaan" hyotya. Haasteellisinta uudessa ymparistossamme seka minun etta koiran kannalta on ehka se, ettei suojateita tunnu oikein olevan. Monissa paikoissa katu pitaa sen sijaan ylittaa kohdasta, jossa kivetys on matalammalla ja jossa on ikaan kuin pienia nappuloita helpottamassa oikean kohdan loytamista. Ava on kylla onneksi alkanut aika hyvin etsia noita ylityskohtia, mutta totuttelua se silti viela vaatii. Suurin ongelma talla hetkella taitaa olla se, ettei minulla tunnu olevan samanlaista auktoriteettiasemaa Avan silmissa taalla kuin Suomessa. Se on muunmuassa useita kertoja vienyt minut tuttujen ihmisten luokse, vaikka olisin ollut menossa jonnekin aivan muualle. Lisaksi, kun istuttiin yhtena paivana eraan tutun kanssa samassa tilassa Ava oli yhtakkia mennyt hanen luokseen ilman, etta huomasin, silla kokolattiamatto vaimentaa tassutteluaanet melko hyvin. Ja ikaan kuin tassa ei olisi jo tarpeeksi, Ava sai tana aamuna paahansa ruveta kutsumaan erasta toista opaskoiraa, joka sattui kulkemaan ohitsemme leikkiin - kesken tyonteon, tietenkin.