Vastuun ottamisesta

Alkukesään on mahtunut muutama reissu ja poikkeama tutuilta reiteiltä, ja on ollut kiva seurata Avan kehitystä opaskoirana noiden tilanteiden kautta. Hiljalleen sen kyky ottaa vastuuta tuntuu paranevan, vaikka toisaalta esimerkiksi tänään, kun tapasin yhtä ystävääni ja olimme Avalle vieraassa ympäristössä, jossa se hösötti samaan tyyliin kuin ihan ensimmäisiä kertoja kotiympäristössä kulkiessamme ja päätti vielä kakata jalkakäytävälle tuli hetkeksi sellainen olo, että ollaankohan sittenkään menty juuri eteenpäin. Olen ollut vieraissa paikoissa liikkuessamme huomaavinani, että parhaiten Ava toimii, kun olemme kaksin liikenteessä. Jos kuljemme osana porukkaa, se tuntuu herkästi unohtuvan jonnekin omiin ajatuksiinsa opastuksen sijaan ja silloin tulee tietenkin virheitä. Aluksi ehkä vähän virheiden pelossakin tukeuduin näissä tilanteissa tosi paljon niihin ihmisiin, joiden kanssa kuljettiin; usein mentiin niin, että seurautin Avaa ja olin itse jonkun porukan jäsenen opastuksessa. Jokin aika sitten kuitenkin päätin, etten halua turhaa "roikkua" kenessäkään ihmisessä, kun minulla kerran on opaskoira, joka voi siitä riippumatta, ollaanko me kahdestaan vai jossain porukassa huolehtia siitä, että pysyn porukan mukana ja pääsen kulkemaan turvallista reittiä. Toki tässä vaiheessa vielä silloin, jos on kiire jonnekin menen ihmisopastukseen ja koira seuraa, mutta kuitenkin pidemmällä tähtäimellä toivoisin, että Ava oppisi tekemään töitä "täydellä teholla" myös noissa tilanteissa.