lauantai 7. syyskuuta 2013

Kuopion möllikisoissa

Osallistuimme eilen Avan kanssa jälleen möllikisoihin. Tällä kertaa kisapaikkana oli Kuopio, joten samalla tuli vaihteeksi käytyä molemmille ennestään tuntemattomassa kaupungissa. Täytyy sanoa, että reissu oli juuri sitä mitä olin toivonutkin - saimme paitsi kullanarvoista kokemusta vieraassa ympäristössä kulkemisesta, niin myös kisatuomarilta varmasti meitä koirakkona eteenpäinvievää palautetta. Perjantaina yöpymispaikkaan saavuttuamme meno oli kyllä melkoista. Ennemmin kuin minun opastukseen Ava tuntui keskittyvän siihen, keitä tuttuja koiria oli paikalla ja millaisia tuoksuja uudessa ympäristössä oli. Myös lauantaina aamupäivällä, kun lähdimme porukalla kisavuorojamme odotellessamme kävelemään, ei Ava millään malttanut opastaa rauhallisesti, vaan kun kuljimme muiden koirien perässä, sillä oli hirveä kiire ilmeisesti siksi, että se pelkäsi meidän jäävän porukasta. Yritin korjata sitä parhaani mukaan ensimmäisistä kävelyistämme asti käytössä olleella valjaista irrottamistaktiikalla, ja muutamia askeleita se aina välillä ottikin vähän hitaammassa tempossa. Meidän vuoromme sattui jälleen viimeiseksi, joten minulla oli hyvin aikaa jutella muiden paikallaolijoiden kanssa. Minulle ainakin vähintään yhtä tärkeä osa kisoja kuin itse suoritus oli juuri tuo niiden sosiaalinen puoli. Erityisen mukavaa on aina kuulla muiden koirankäyttäjien kokemuksista. Uskon, että niistä myös oppii aina jotakin. Nyt, kun olimme jo Avan kanssa käyneet yksissä möllikisoissa minun oli selvästi helpompi lähteä radalle. Toki jännitin vähän sitä, millainen rata olisi ja miten Ava käyttäytyisi. Yllätyksekseni se lähti kuitenkin melko varmanoloisena liikkeelle, enkä joutunut sitä yhtään toppuuttelemaan. Toki suorituksemme ei ollut lähelläkään virheetöntä; parista suojatiestä mentiin hieman ohi ja ainakin yhden suojatien kohdalla Ava pysähtyi hiukan liian aikaisin. Ihmisvilinässä Ava myös törmäytti minut yhteen ohikulkijaan ja lisäksi sain todella kannustaa sitä menemään rohkeasti eteenpäin, kun eteen tuli pari pitkää ritiläluiskaa. Myöskään vapaudesta luoksetulo ei ollut Avan parhaita suorituksia, ja etenkin radan loppupuolella se alkoi myös jonkin verran nuuskia. Tuomarilta saimme kaikista pikku virheistä huolimatta todella hyvää palautetta. Kuulemma yhteistyömme näytti oikein hyvältä ja korjasin koiraa hyvin. Yhtenä tärkeänä kehityskohteena tuomari mainitsi sen, että kun Ava seuraa minua jonkun muun opastaessa, niin minun pitäisi antaa hihnan olla löysällä. Tästä puhuttiin myös puolivuotistarkastuksessa Avan kouluttajan kanssa, joten tuomarin palaute oli oikein hyvä muistutus asiasta. Tuntui myös jälleen hyvältä kuulla, että ulkopuolisen silmin kulkemisemme näyttää ihan hyvältä, sillä vaikka huomaan itsekin, että olemme kehittyneet tosi paljon, olen edelleen todella epävarma siitä, toiminko erilaisissa tilanteissa oikein ja miltä yhteistyömme näyttää ulkopuolisista kulkijoista. Tämän reissun myötä on kuitenkin hyvä jatkaa yhteistä taivalta eteenpäin kohti lähestyviä Englannin haasteita!