Puolivuotistarkastus

Alkuviikosta meille pidettiin ns. puolivuotistarkastus. Siinä pyritään kartoittamaan paitsi koiran opastustaitoa niin myös sitä, kuinka yhteistyö on koiran kanssa lähtenyt kehittymään. Lisäksi varmistetaan, että koiraa todella on käytetty opastustarkoituksiin. Tarkastuksessa kuljimme saman reitin kuin vajaa puoli vuotta sitten Avan käyttöönottotarkastuksessa kouluttajan ja sairaanhoitopiirin työntekijän kulkiessa perässämme. Vaikka meillä on kokonaisuudessaan mennyt minusta tosi kivasti, kun tarpeidenteko-ongelmakin on viimeaikoina poistunut, niin juuri paria päivää ennen tarkastusta Ava oli jotenkin niin levoton, että minulla kävi jo mielessä, että tällä menolla ei varmaan päästä tarkastusta läpi. Toisin kuitenkin kävi, sillä Ava keskittyikin taas sille tasaisen varmaan tapaan koko tarkastuksen ajan. Olin erityisen ylpeä siitä, että kun jätin sen eräässä kaupassa paikalleen makaamaan, se ei hievahtanutkaan, vaikka kävelimme ihan sen vierestäkin kouluttajan kanssa. Myös sekä pehmeän että kovan esineen nouto sujui Avalta melko hyvin, tosin valkoisen kepin noutoa se hieman empi. Ei ole enää kovin kauaa siihen, että lähdemme Avan kanssa ulkomaille. Niinpä olen nyt, kun huomaan jo luottavani aika hyvin koiraan yrittänyt antaa sille entistä enemmän vastuuta ja välillä myös itsenäistä päätösvaltaa. Tällä tarkoitan sitä, että saatan välillä vain sanoa Avalle, minne ollaan menossa ja annan sen valita reitin. Ava tuntuu nauttivan siitä, kun se saa pähkäillä, mistä mennään ja minusta tuntuu, että kun en kuitenkaan ole tätä niin ylettömästi harrastanut, on se parantanut jotenkin Avan havainnointikykyäkin. Toivon, että kaikki tämä vahvistaisi myös omaa luottamustani Avan työskentelyyn niin, että uskaltaisin todella luottaa siihen sitten, kun olemme uudessa ja molemmille vielä vieraassa ympäristössä.