Molemminpuolisia ongelmia

Samalla viikolla kuin lensimme kävi myös kouluttaja katsomassa meitä tarpeidenteko-ongelman takia. Sovimme, etten päästä Avaa aamulla muuta kuin pissalle, jotta kouluttaja pääsisi näkemään ongelman ja sen, miten toimin siinä kohtaa, kun Ava alkaa kakata kesken kävelyn. Vähän ikävästi Avalla ei tästä huolimatta ollut hätä, eikä kävely ristiin rastiin auttanut mitään. Koska kouluttajalla oli kuitenkin ikävien sattumuksien seurauksena käytössään auto, johon Ava ei mahtunut kyytiin sovittiin, että Ava voisi jäädä minulle (mikä oli melkoinen helpotus) ja että vaihdetaan tapaa, jolla kakkailuun reagoin ja jos se ei auta, kouluttaja tulee uudelleen. Nyt olen sitten noin puolitoista viikkoa aina, kun Ava on alkanut tarpeitaan valjaissa tekemään kävellyt vain härskisti päin koiraa. Tällöin koira ei pääse oikeaan asentoon ja Ava tuntuukin ainakin jollain lailla tähän reagoivan. Niillä muutamilla kerroilla, jotka olen joutunut tätä tekemään Ava on siirtynyt tyynesti penkalle ja jatkanut hommaa siellä. Ideaali tämäkään ei tietenkään ole, koska Avalla on tällöin edelleen ollut valjaat päällä, mutta sentään jo lähempänä toivottavaa käyttäytymismallia ja tuntuu, että olen päässyt taas useammin kehumaan sitä ihan oikeastakin käyttäytymisestä eli tarpeidenteosta penkalle silloin, kun päästän sen sinne jaloittelemaan. Ihan "hukkareissu" kouluttajalle ei kuitenkaan myöskään tullut. Olin jo jonkin aikaa ihmetellyt, miksi valjaat tuntuvat jotenkin niin oudolta käteen tajuamatta, että niihin kiinnitetty heijastin oli päässyt nousemaan lähelle valjaiden kädensijaa. Kun sitten kouluttaja huomautti asiasta ja korjasi heijastimen paikoilleen, alkoi valjastuntumakin olla taas jotenkin normaalimpi. Tämän jälkeen tuli kuitenkin selkeästi näkyviin myös syy, josta heijastimen siirtyminen johtui. Nyt kesällä Ava kulkee ajoittain todella hitaasti ja kun itse haluaisin mennä reippaasti, olen alkanut jännittää valjaskättä ja ikään kuin työntää valjaista koiraa eteenpäin. Pidemmän päälle tämä alkaa tietysti varmasti näkyä myös minun hartioissani, joten kävimme läpi muutamia tekniikoita, joilla koiraa voisi yrittää saada kulkemaan reippaammin. Ensiksi yritettiin sitä, että kävelin ihan Avan takajalkoja hipoen ja se minua väistäessään alkaisi luonnostaan edetä reippaasti. Tämä sai Avan harhautumaan vain penkan puolelle, joten seuraavaksi kokeiltiin valjaiden helistämistä sekä sivu- että pystysuunnassa. Sivusuuntainen helistely ei taas minulta luonnistunut ollenkaan, sillä en jotenkin osannut tehdä sitä käsi rentona ja niinpä olen nyt tuota pystysuuntaista helistelyä yrittänyt muistaa tehdä silloin, kun vauhti hiipuu ja muutenkin kiinnittänyt huomiota valjaskäden rentouteen. Tämäkään ei kuitenkaan aina tunnu auttavan, mutta silloin onneksi usein auttaa suullinen kannustaminen tai lopulta painokkaammalla äänellä vaatiminen. Jotenkin vaikuttaa siltä, että Ava taitaa olla vähän tylsistynyt samoihin reitteihin, sillä uusissa paikoissa vetoa saattaa edelleen tulla ihan liiaksikin.