Kotipaikkakoulutus

Aloitimme kotipaikkakoulutuksen aiemmin sovitusta poiketen jo eilen, kun kouluttaja sattui olemaan jo silloin kotikulmillani. Tämän viikon aikana olisi siis tarkoitus ottaa haltuun minulle kaikkein tärkeimmät reitit, jotta pääsen aloittamaan arkielämän koiran kanssa mahdollisimman täydellä teholla. Eilen opeteltavia reittejä suunnitellessa jouduin aika tiukan paikan eteen, kun piti miettiä, mitkä reitit todella ovat niitä, joita kaikkein eniten tarvitsen. Arkeni on nimittäin niin täynnä toimintaa ja minun tulee kuljettua varsin säännöllisesti niin monenlaisissa paikoissa, ettei koira millään pysty omaksumaan kaikkia niitä reittejä kertarysäyksellä.

Eilen aloitimme sillä, että kävimme läpi lenkkireitin, jota olemme Avan kanssa kulkeneet. Kysyessäni kouluttajalta, miltä menomme oli näyttänyt sain kuulla, että olemme hänen mielestään päässeet hyvään alkuun, mikä ilahdutti. Myöhemmin iltapäivällä, kun koira oli juuri ehtinyt kuivahtaa kurapesun jäljiltä lähdimme käymään lähikaupassani. Kauppaan suunnistimme myös tänä aamuna ennen kuin lähdimme yliopistolle ihmettelemään ihmisvilinää.

Yliopistolla kulkiessa opaskoiran hyödyt tulivat ehkä selkeimmin esiin. Koiran kanssa kulkeminen tuntui jo nyt paljon jouhevammalta kuin kepin kanssa, vaikka Ava ei suurimmaksi osaksi tiennyt ennalta määränpäätämme. Täytyy sanoa, että olin todella vaikuttunut siitä, miten se vieraasta ympäristöstä välittämättä haki pyynnöstäni ovia, portaita ja hissejä. Maltan tuskin odottaa, millaista menomme on sitten, kun oikeasti alamme olla hioutuneet koirakoksi, sillä nythän yhteistyömme on vielä kovin lapsen kengissä. On myös jännää seurata sitä, miten Avakin alkaa jossain vaiheessa tottua ympäristöön, jossa kuljemme. Toistaiseksihan sillä riittää kyllä yliopistolla pällisteltävää vaikka millä mitalla. Koiralla on jatkossa luultavasti huonoina päivinäkin opiskelumotivaatiota lisäävä vaikutus, jos se lähtee joka kerta esimerkiksi kirjastoon yhtä innokkaasti kuin tänään, sillä ainakaan minä en kovin kauaa jaksa olla tylsistynyt, jos olen iloisessa seurassa. Aika näyttää, tuleeko siitä myös yliopistopiireissä jonkinlainen jäänmurtaja minun ja kanssaopiskelijoideni välille, sillä näin tuntuu ainakin jossain määrin jo kotikulmilla käyneen.