Nyt on viimeinen kerta tokokurssilla ohi. Täytyy sanoa, että kuusi viikkoa hujahti ohi vähän liiankin nopeasti, ja tuntuu hieman haikealta ajatella, ettei seuraavasta ryhmätreenausmahdollisuudesta ole vielä tietoa. Tällä kertaa loistavan lisähäiriön treeniin toi kentälle satanut lumi. Minulla oli myös avustaja mukana treeneissä, ja etenkin aluksi Ava tuntui häiriintyvän jonkin verran myös hänestä. Alun lyhyt paikkamakuu meni aika hyvin, mitä nyt Ava hieman pälyili ympärilleen aina välillä, mutta katsoi kuitenkin aika paljon myös minuun.
Paikkamakuun jälkeen tehtiin kaikki yhtä aikaa seuraamista siten, että koiraa palkattiin ihan muutaman onnistuneen askeleen välein. Lisäksi seurautettiin koirat kentän toisesta päästä toiseen ensin kävellen ja sitten juosten, ja Ava otti aina silloin tällöin kontaktia myös juostessa. Paljolti sen liikkuminen oli kuitenkin vielä lähinnä vierellä kulkemista. Yllättävän suuri vaikutus Avan liikkumiseen ja kontaktinpitoon oli sillä, että kouluttajan kehotuksesta rupesin kävelemään nopeammin. Sitten harjoiteltiin jäävistä liikkeistä liikkeestä seisomista ja maahanmenoa, joita en ole Avan kanssa vielä juurikaan harjoitellut. Etenkin seisominen oli Avalle todella vaikeaa, mutta kun kokeiltiin kouluttajan neuvoa siitä, että kääntyisin Avan eteen heti käskyn annettuani, se sai ainakin jotenkin kiinni siitä, mitä piti tehdä, vaikkei oikein kuitenkaan malttanut kovin kauaa pysyä seisomassa. Liikkeestä maahanmenossa se malttoi pysyä paikallaan paremmin, mutta tarvitsi maahanmeno-käskyn lisäksi vielä lisäapuja ennen kuin suostui menemään maahan. Koska Ava maahan mentyäänkin jäi vähän levottomana katsomaan perääni, sain ohjeeksi, että tätä olisi hyvä harjoitella niin, että jätän koiran vain lyhyen matkan päähän, ettei se paineistu liikaa.
Viimeisenä tehtiin muutama luoksetulo niin, että luoksetuloreitillä oli häiriönä leluja ja nameja. Ava jätti heti ensimmäisellä yrityksellä houkutukset periaatteessa rauhaan, mutta lähti kuitenkin sen verran niiden suuntaan, että joutui kiertämään viereeni takakautta, vaikka itse olen koittanut opettaa sitä tulemaan sivulle etukautta. Yksi luoksetuloista oli mielestäni jo varsin hyvä, mutta siinäkin Ava kävi vähän minun takanani kääntymässä ennen kuin tuli sivulle, mitä en yhtään ihmettele, sillä se joutuu etukautta tullessaan käyttämään käännöksessä heikomman puolensa lihaksia. Uskon kuitenkin, että kun aikamme tätäkin treenataan, niin se edistyy, ja saa siinä samalla kaipaamaansa jumppaa.
Koulutuksen loputtua toisen kouluttajan kanssa jutellessa tuli puheeksi se, millaisia tavoitteita minulla on harrastuksellemme. Vastasin, että kyllä nyt ainakin ALO-luokan toivoisin voivani käydä Avan kanssa katsastamassa, mutta että katsotaan nyt. Ensisijaisesti ajattelen ainakin nyt, että haluaisin käydä kokeissa tarkastuttamassa, missä kohtaa koulutusta mennään ja kuulemassa jonkun ulkopuolisen mielipiteen siitä, miten Ava suoriutuu kustakin liikkeestä. Samalla toivon itse oppivani lisää niin koiran kouluttamisesta kuin Avastakin, ja minusta on mukavaa nähdä myös "tavallisia" koiraihmisiä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti