"Tokokuherruskuukausi" on selvästikin meidän osaltamme päättynyt. Ava oli nyt neljännellä kurssikerralla jotenkin väsähtäneen oloinen, eikä sääkään ollut kovin hyvä, vaikkakaan ei niin häirinnyt, kun sekä itsellä että Avalla oli sadevaatteet yllä. Lisäksi omaa treeni-intoa nakersi se, että tämänkertaiset kouluttajat selvästi stressasivat näkövammaisen kanssa toimimista ja valittelivat kurssikerran aikana useampaan otteeseen sitä, etteivät ole tottuneet ohjeistamaan näkövammaista. Valitettavasti tämä tarkoitti sitä, etten varmastikaan saanut heiltä samalla tavalla neuvoja siitä, miten koulutuksen kanssa edetä kuin jos he olisivat pystyneet keskittymään sen seuraamiseen, miten koirani toimii.
Aluksi treeneissä tehtiin paikkamakuuta ja paikalla istumista koko ryhmänä. Tämän jälkeen yksi kerrallaan käytiin treenaamassa toisen kouluttajan kanssa noutoa, kun taas toisen kouluttajan kanssa käytiin yksi kerrallaan treenaamassa estehypppyä ja luoksetuloa. Avalla noudon kanssa ongelmana on sekä pureskelu että se, ettei se malttaisi pitää noutoesinettä siihen asti, kunnes annan luvan irrottaa. Kouluttaja ehdotti, että vaihtaisin palkkaustapaa, ja mielenkiinnolla lähdenkin nyt kokeilemaan, josko se auttaisi.
Estehypyssä näkyi jälleen se, ettei Ava ole vielä sisäistänyt sitä, mitä siltä vaadittaisiin. Opettamaani hieman muuneltuun perusasentoon, jossa se pitää kontaktia pitämällä päätään reiteäni vasten, se tulee kyllä hyvin, muttei meinaa muistaa hypätä esteen yli. Luoksetulossa Ava puolestaan ei ensin tullut ensimmäisellä käskyllä kuin vähän matkaa minua kohti, ja toisella yrityksellä se meinasi lähteä mukaani siinä vaiheessa, kun jätin sen odottamaan mennäkseni kouluttajan kanssa sopivan matkan päähän.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti