lauantai 31. lokakuuta 2015

Jaksamisen rajamailla

Kun kysyin kesällä Avan kouluttajalta, saisimmeko ruveta treenaamaan tokoa, pohdin lähinnä, olisiko tokossa itsessään jotain, joka saattaisi haitata Avan opastusta. Viime viikkoina olen saanut huomata, että vaikka tokotreeni osin jopa parantaa Avan opastusta, niin treenaamisesta aiheutuva väsymys voi ajoittain olla sille haitallista. Olenkin joutunut paljon aiempaa enemmän pohtimaan Avan jaksamista. Muiden koirien tavoin Ava ei tahdo oikein näyttää väsymystään ennen kuin se on aivan uupunut. Kun uupumus sitten iskee, tuntuu kaikista yksinkertaisimpien käskyjenkin noudattaminen olevan Avalle aivan ylivoimaista.

Ongelmalliseksi väsymyksen tekee se, etten valitettavasti voi aina suunnitella menojani sen mukaan, mitä koira jaksaa. Niin pahalta kuin se onkin tuntunut, olen joutunut ajoittain lähtemään liikenteeseen valmiiksi väsyneen oppaan kanssa. Jokainen voi varmasti kuvitella, että Avan opastus on tällöin ollut hyvin kaukana "oppikirjan mukaisesta" opastuksesta, vaikka suoranaisilta vaaratilanteilta ollaan onneksi vältytty.

Tällä hetkellä yritän parhaani mukaan kokeilun kautta löytää sellaiset treenimäärät, joista Avan jaksaminen ei kärsisi. Avan tärkein tehtävä on kuitenkin minun turvallinen opastaminen, ja nähdäkseni velvollisuuteni on varmistaa, etten omalla toiminnallani hankaloita sen suoriutumista tästä tehtävästä. Aivan yksinkertaista päätösten tekeminen ei kuitenkaan ole, sillä kun Ava tuntuu nauttivan treenaamisesta, on helppoa ikään kuin unohtua treenaamaan.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti