Viime viikonvaihteessa annoin Avalle syksyn matokuurin. Ava on kaikkien hoitotoimenpiteiden kanssa yleisesti ottaen todella yhteistyöhaluinen, mutta madotusta se inhoaakin sitten yli kaiken, ja kuurin syöttäminen sille oli melkoista taistelua. Ongelmat eivät päättyneet kuitenkaan itse kuurin antamiseen, sillä Ava alkoi käyttäytyä todella oudosti. Olen kiinnittänyt sen poikkeavaan käytökseen matokuurien aikana ennenkin huomiota, mutta nyt sen käytös muuttui vielä merkittävämmin, ja ensi keväänä kokeillaan kyllä jotain muuta matolääkettä.
Normaalisti yksinkertaisten opastustehtävien hoitaminen tuntui olevan Avalle ajoittain todella vaikeaa. Jos käskin sen esimerkiksi etsiä korttelin keskellä olevan suojatien, se ei välttämättä vienyt minua oikeaan kohtaan ja empi muutenkin hirveästi. Lisäksi se oli yhtäkkiä kiinnostunut vieraista koirista ja ihmisistä, ja arkaili esimerkiksi avoportaissa kulkemista. Olin niin hämmentynyt itsekin sen oudosta käytöksestä, että tuntui, etten aina edes ymmärtänyt kieltää sitä silloin kun olisi pitänyt. Onneksi käytös on kuurin jälkeen hiljalleen taas normalisoitunut, ja ainakin osaan myös entistä enemmän arvostaa Avan normaalia työskentelyä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti