Jännitystä ja uhmaa

Tähän asti yöt ovat menneet sikäli hyvin, etten ole kertaakaan herännyt Avan takia. Viime yönä Ava säikäytti minut kuitenkin oikein pahanpäiväisesti. Yhtäkkiä havahduin siihen, että koko sänky heilui, mikä johtui siitä, että Ava oli parkkeerannut itsensä aivan sängyn reunaan kiinni ja kirputti.

Palasimme tänään jälleen arkirytmiin eli kahden lenkin ja iltapäiväteorian malliin. Aamun lenkki oli ensimmäinen kokonaan keskustassa kierretty lenkki, jonka aikana kävimme tallustelemassa useammassa kauppakeskuksessa sekä juna-asemalla ostamassa liput ensi viikon kotimatkaa varten. Ava oli selvästi vähän jännittynyt ja purki jännitystä nuuskimalla. Minä puolestani olin aivan pihalla siitä, minne koiraa pitäisi käskeä ja varmasti osittain Avan käytöksessä kyse oli myös minun epävarmuuteni siirtymisestä koiraan. Oli rauhoittavaa kuitenkin huomata, että jännittyneenäkin Ava pystyi melko hyvin opastamaan, mitä nyt muutamia kohtia jouduimme uusimaan aika monta kertaa.

Teoriassa puhuimme paitsi maaseutu- ja kaupunkiopastuksen eroista, niin myös koiran turkin, korvien ja silmien hoidosta. Vaikka Ava on tähän asti ollut äärimmäisen terve koira, olen iloinen, että koiran sairastamiseen liittyviä asioita käytiin läpi, ettei sitten tosi paikan tullen tarvitse olla ihan peukalo keskellä kämmentä.

Erityisesti silloin, kun olemme Avan kanssa kaksistaan huoneessa ja kutsun sitä luokse tai pyydän sitä tekemään jotakin muuta huomaan, että edistystä on jo nyt tapahtunut tosi paljon siihen verrattuna, millaista meillä oli ensimmäisenä tai toisena yhteisenä päivänä. Treenilenkeillä Ava on nyt kuitenkin selvästi alkanut kokeilla hermojeni kestävyyttä. Tänään kävellessämme tien oikeaa reunaa se työnsi etupäätään koko ajan penkkaa kohti, eikä meinannut ottaa kuuleviin korviinsa käskyäni jatkaa normaalisti eteenpäin. Kouluttaja luuli ensin, että se yritti tällä tavalla kertoa haluavansa tarpeilleen, mutta kun otin siltä valjaat pois ja päästin sen remmissä menemään penkalle, se vain kulki siellä tyytyväisenä nuuskien. Kysyessäni kouluttajalta, mahtaako Ava alkaa todella totella minua vielä ennen kurssin loppua sain vastaukseksi, että yhteistoimintakurssilla on yleensä kolme vaihetta: viitenä ensimmäisenä päivänä mennään kouluttajan tahdon, viitenä seuraavana koiran tahdon ja viitenä viimeisenä koiran uuden käyttäjän tahdon mukaisesti. Toivoa sopii, että tuo viimeinen vaihe koittaa loppuviikosta meillekin.