Tasapainoilua

Tänään kävimme eilisen tapaan aamulla keskustassa ja iltapäivällä ihan vain lähistöllä treenilenkillä. Keskustan lenkki meni jo eilistä paremmin, kun Avan ei tarvinnut enää jännittää niin paljon, eikä se tehnyt koko lenkin aikana kuin yhden selkeän virheen kävelyttämällä minut päin kauppakeskuksen liukuovea. Iltapäivällä puolestaan sillä oli selkeästi keskittymisvaikeuksia ja ehkä se halusi myös vähän taas kokeilla, mitä minun kanssani saa tehdä.

Olen tehnyt Avan käskyttämisestä sellaisen havainnon, että se toimii sitä paremmin, mitä "pienemmin" sitä pyytää. Varsinkin jos se jostain syystä jännittää, täytyisi vain malttaa sitkeästi pyytää komentamisen sijaan. Välillä on kuitenkin hankalaa lukea tilannetta ja erottaa kokeilu/pelleily jännityksen sille aiheuttamasta hössötyksestä. Pelkäänkin tavallaan toisaalta, että kohtelen koiraa liian pehmeästi ja se "riistäytyy käsistä" tai sitten olen liiankin tiukka ja se lakkaa yrittämästä, kun "tuolle ei näköjään mikään kelpaa enkä vissiin sitten osaa mitään". Eiköhän sitä kuitenkin ajan kanssa toivottavasti opi yhä paremmin ja paremmin erottamaan, milloin kannattaa pyytää pehmeästi ja milloin puolestaan pieni äänensävyn muutos on paikallaan, ja toisaalta auktoriteettikokeilutkin varmaan vähenevät.

Iltapäivällä jatkoimme keskustelua koiran terveydenhoidosta. Harjoittelimme myös pyynnöstäni korvakuumemittarilla lämmön mittaamista koiralta, ja nyt minulla on huomattavasti rauhallisempi olo, kun tiedän, miten sen käytännössä teen jos tarve vaatii. Vaikka teoriaa tietenkin pohjalle tarvitaan, minusta tuntuu, että niin kuin monet muutkin asiat, niin opaskoirankin kanssa kulkemisen ja tiettyjen hoitotoimenpiteiden tekemisen koiralle oppii lopulta vain käytännön kautta.