Päivä on ollut aika rankka niin Avalle kuin minullekin. Vaikka aamupäivällä ei enää käyty harjoituslenkillä, vaan päästimme koirat vaan peuhaamaan keskenään ja pakkasimme ja lähdimme, oli iltapäivän junamatka kotimaisemiin ja ensimmäinen lenkki kotiympäristössä ehkä tuplasti rankempi kokemus kuin joku treenilenkki. Toisaalta Ava on nyt sille vieraassa ympäristössä, toisaalta minulla on todellakin nyt vastuu siitä, mitä se touhuaa. Nyt illalla tulikin jo soitettua kouluttajalle neuvojen perässä, kun Ava ei treenilenkillä millään malttanutkaan näyttää risteyksiä, enkä ollut ihan varma, olinko yrittänyt ratkaista ongelmaa oikealla tavalla, kun olin hidastanut ennen varsinaista risteyskohtaa ja odottanut, että koira äkkäisi sen. Sain onneksi puhelun aikana vahvistuksen, että näin juuri pitäisi toimia ja olla vaan kärsivällinen.
Tuntui kyllä todella oudolta tallustella tutuissa maisemissa
koira vierellä ja edetä huomattavasti reippaammin kuin ennen. Oli hauska
huomata, miten moni kiinnitti opaskoiraan huomiota ja kuinka esimerkiksi
vanhemmat opastivat lapsiaan, ettei koiraan saisi mennä koskemaan, koska se on
töissä. Saa nyt sitten nähdä, kuinka nopeasti kotiudumme ja Ava oppii kulkemaan
uusia reittejä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti