Näin postauksen aluksi haluan kiittää kaikkia blogiani
sähköpostitse ja kommenteissa muistaneita. On mahtavaa huomata, miten moni
todella vaikuttaa intoutuneen lukemaan tätä. En valitettavasti toistaiseksi
löytänyt kohtaa, josta saisin poistettua kommentointia hankaloittavan
koodivarmennuksen, mutta yritän huomenna katsoa asiaa vähän tarkemmin ja
toivon, että saan sen jotenkin muutettua - onhan ikävää, jos ihmiset eivät tuon
takia pysty kommentoimaan, vaikka haluaisivat.
Vaikka olen kokonaisuudessaan edelleen varsin
positiivisissa tunnelmissa, on tätä päivää hieman varjostanut Avan syömälakko.
Aamulla, kun kouluttaja tuli hakemaan meitä aamujaloittelulle (kaikki
jaloittelut hoidetaan toistaiseksi vielä nimittäin kouluttajan valvonnassa) hän
totesi, ettei Ava yön aikana ollut koskenutkaan sille jätettyyn ruokaan, eikä
se suostunut syömään maanittelusta huolimatta. Kouluttaja epäili ensin, että
syömättömyys voisi johtua siitä, että Avalle annettiin ennen kurssin alkua
matolääkitys kyseisen ruoan seassa ja sille oli tullut siitä huono olo ja
niinpä koitimme päivällä vaihtaa ruokaa. Sekään ei kuitenkaan oikeastaan
auttanut, sillä Ava suostui syömään pienen määrän ruokaa vain siten, että
paikalle haettiin toinen koira "kyttäämään". Tällä hetkellä epäillään
siis vahvasti, että Ava reagoi vaan vatsallaan siihen, että valjaiden toisessa
päässä onkin yhtäkkiä joku sille vieras ihminen. Koska se on kuitenkin jo
ennestään hyvin hoikassa kunnossa, niin olisi tosi tärkeää, että se huomenna
alkaisi taas syödä. Jos kuivaruoka ei huomennakaan uppoa, täytyy ilmeisesti
kokeilla vaihtaa koira hetkeksi tuoreruokinnalle.
Päivän treenilenkkien teemana on ollut lähinnä liiasta
vedosta eroon pääseminen "uskalla päästää irti
valjaista"-menetelmällä. Opaskoiranhan täytyy toki jossain määrin vetää,
jotta käyttäjä pysyy reitillä, mutta veto ei saa olla niin kovaa, että se
tuntuisi kädessä ikävältä tai että joutuisin juoksemaan pysyäkseni koiran
perässä. Erityisesti saksanpaimenkoirilla valjaista vetäminen silloin, kun
koira vetää liikaa, saa koirassa aikaan lähinnä vain entistä tarmokkaamman
vetohalun, joten minun tehtävänäni oli näiden ensimmäisten lenkkien aikana
tosiaan aina, kun vetoa tuli liikaa, päästää irti valjaista ja kutsua koira
takaisin viereeni. Kun koira oli jälleen oikealla paikallaan, otin valjaat taas
käteen ja matka jatkui niin kauan, kun veto oli sopiva. Yllättävää oli minusta
se, miten nopeasti Ava pääsi jyvälle tästä jutusta, vaikka kouluttaja on toki
käyttänyt samaa tekniikkaa jo sen koulutusvaiheessa.
Erityismaininnan päivän ohjelmasta ansaitsee iltapäivän
teoria-osuus, jossa meillä oli tosiaan vieraana eräs opaskoirankäyttäjien
yhdistyksen hallituksen jäsen, joka kertoi yhdistyksen toiminnasta. Vaikka olin
jonkin verran ottanut yhdistyksestä selvää jo ennen kurssia, oli mukava kuulla
vähän laajemmin, mitä kaikkea yhdistyksellä on tarjota. Yleisesti ottaen
päiväohjelmassa on paljon odottelua, mutta vielä en ole malttanut avata tenttikirjoja,
jotka otin mukaan, etteivät yliopisto-opintoni koirakurssin takia kovasti
kärsisi, vaikka olisi ehkä periaatteessa pitänytkin. No, ehkä sitten viimein
huomenna.
Ihanaa kuulla näin perusteellista kuvausta päivästänne. Relaa nyt Karin vaan tuon opiskeluasian kanssa..huh, näinkö sanoo äitikkä?, mutta eikö nyt ole tärkeintä saada nauttia ja keskittyä tähän todella tärkeään asiaan!
VastaaPoistaVai syömälakko! Monihan meistä tosiaan reagoi vatsalla erilaisiin jännittäviin tilanteisiin. Ei ole varmasti koiralle helppoa, että olisi alettava yhtäkkiä totella ihan uutta henkilöä.
Alkuun muuten näin näkevänä on tuntunut tosi oudolta lukea blogia, jossa ei ole kuvia. Tämä ei ole kritiikkiä, vaan uusi kokemus. Hienoa tavallaan voida keskittyä pelkästään tekstiin.
Innoissaan jatkokertomuksen jatkoa odotellen. Mama
Muistanko ihan väärin, että asut täällä Pk-seudulla?
VastaaPoistaYhdistyksen toiminnasta kerrottaessa varmaan kerrottiin myös kerhojen toiminnasta? Helsingin ja Uudenmaan opaskoirakerho on (vaikka itse sanonkin) monipuolinen kerho. Yritetään järjestää erilaisia tapahtumia luontoretkistä kaupunkitreeneihin, luennoista pikkujouluihin tms. Tervetuloa Avan kanssa toimintaan mukaan!
Toivottavasti koira on alkanut jo syömään
Mukavia kurssipäiviä jatkossakin.
Kiitos, Hepa! Varmasti tulemme toimintaan ainakin silloin tällöin mukaan. :)
VastaaPoista